tiistai 25. elokuuta 2015

MILLAINEN OLI KESÄ 2015 NIIKU OMASTA MIELESTÄ?

Huomenta päivää kaikki siellä ruudun toisella puolella. Täällä istuskellaan tällä hetkellä sängyn pohjalla peiton alla, ties kuinka monetta kamomilla teekuppia juoden. Mulla tosiaan silloin sunnuntaina alkoi tää flunssa oikeen ryminällä ja pitikin ottaa maanantai ja tiistai töistä heti vapaaksi. Eilen en muuta tehnytkään kuin tuijottelin gossip girliä koko vuoden edestä ja käytin varmaan paketillisen nenäliinoja. Nice. Voi kuinka sitä näin kipeenä ollessaan osaakin arvotaa sitä tervettä, hyvää ja energistä oloa! Toivon mukaan saan tän flunssan revittyä itsestäni piakkoin, koska loppuviikosta mulla olis aika kivoja suunnitelmia tiedossa..

Mutta asiaan nääs! Ihan uskomatonta, että elellään jo elokuun vikaa viikkoa, äskenhän se vasta alkoi? Tämähän myös tarkoittaa niin kalenterin, kuin itsenikin kohdalla kesän virallista päättymistä. 
Vaikka helteet hellivät suomea vielä muutaman päivän ja niistä ollaankin otettu kaikki irti voin ilolla toivottaa syyskuun alkvaksi ja sen tuoman viileyden, villapaitojen ja värikkäiden puiden kera. 
Mutta kysmys kuuluukin miten meni kesä niinku omasta mielestä? 
Valehtelisin jos väittäisin, että erittäin hyvin. Ja kyllähän se hyvin meni, mutta jotenkin sumuisessa, vuoristorataa menevillä fiiliksillä ja odottamisella. Niin, odottamisella. Ja mitä mä sitten oikein odotin? Sitä, että palmut kasvais takapihalle ja upea surffari kundi pyytäis surffaustunnilleen hietsun rannassa? :D 
No en ehkä sellaista kuitenkaan, haha. Pikemminkin odotin sponttaanisuutta, oman mukavuus alueen ulkopuolelle menoa, naurua, pitkiä yöttömiä öitä, paljon keskusteluita, rannalla fiilistelyä ja puistoissa istuskelua. Oliko mun kesä sitä? Vastaus on tylsä ja ennalta arvattava; ei ollut. Mihin katosi se kaikki kesän tuoma jännitys ja sponttaanisuus? Mihin katosi se eletään tätä kesää nyt ja tässä? Mä tiedän, että suurin syy on tietenkin minussa, minähän se tässä elän joko valitsemalla yöunnit kavereiden kanssa tai aikaisin nukkumaan menolla. Jotenkin mä vain tein niinkuin parhaaksi näin, en niin mikä parhaalta tuntui


Hyvä esimerkki oli, kun kaverini soitti eräs kesäisen lämmin ja pilvetön ilta lähdettäisiinkö exremporee ulos istuskelemaan tai jonnekkin tansahtelemaan tähien alle. Tässä vaiheessa kello oli vasta yhdeksän, mutta olin jo vetänyt yökkärin päälle ja netflixsin auki. 


Ajatus ulos lähdöstä houkutteli. Miksi ei? Olihan nyt kesä, leffoja ja yöpaita hengailuja ehitsi tehdä vaikka koko pimeän talven. Mutta ei, en lähtenyt. Olo oli jotenkin ristiriitainen ja pohdin asiaa 20minuuttia ennenkuin ilmoitin kaverilleni jääväni kotiin kaverinani  televisiossa virnistelevä Last Song elokuvan Miley Cyrus. Voi vitsit miten pitkään sitä pitkään miettiä, koska uskon, että tuon mietinnän takia jäi sekin extemporee ilta vietettyä. Mietin liikaa, miten liikaa miltä tuntuu, miten seuraavan päivän fiiliksiä, en tahdo olla väsynyt ja ärtynyt ja jos olen en todennäköisesti jaksa lähteä salille tai nähdä muita ystäviä tai ylipäätään tehdä mitään. Näin loppujen lopuksi ajateltuna yksi päivä sinne tai tänne väsyneenä ei olisi maata kaatanut, mutta sillon se tuntui vastenmieliseltä. Ja miksi olo oli päätös hetkellä ristiriitainen? Ehkä siksi, koska kummatkin houkuttelivat, mutta mä vain valitsin sen itselleni tutun ja turvallisimman vaihtoehdon.

Jokin osa minusta pistää vastaan tässä sponttaanisuus kohdassa, enkä oikein tiedä miksi. Ehkä mä ajattelen asioita liian järjellisesti kuin tunnepohjasesti. Ehkä olisikin pitänyt lähteä silloin ulos, eihän sitä tiedä jos siitä olisi tullut koko kesän ikimuistoisin ilta? 


Ennen mä ajattelin, että no onhan tässä tätä kesää jäljellä, mutta tosissaan sitä ei enää ole. Kyllähän niitä yöttömiä öitä tai puistossa hengailuja voi tehdä syksyllä tai talvellakin, mutta varmasti tunnelma on eri kun tuntuu siltä, että jäätyy pystyyn puiston penkillä. Toisaalta, en kadu että kesä meni niinkuin meni, koska olin päättänyt, että tälle kesälle en sen suurempia tavoitteita aseta vaan pyrin elämään siten miltä sillä hetkellä parhaalta tuntuu. Yleensä kun niitä odotuksia tekee ja astettaa, voi käydä niin ettei tapahdu sitä vähääkään mitä oli odottanut. Tämä on nimittäin todettu käntäpään kautta, -uskokaa pois. 

Mutta jollette saisi täysin väärää kuvaa meikäläisen kesästä, niin onhan niitä ikimuistoisiakin juttuja tehty! Berliinissä shoppailtiin ja käveltiin jalat kipeiksi, jyväskylässä vietettiin mahtavat pari päivää blogitytöjen kesken, ilta auringon ihailut eiran ranssa, take way sushia ja siihen rakastumisia, grillailua ystävien seurassa, extemporee uimista helsingin pihlajan saaressa kuumana kesäpäivänä, picnikkiä suomenlinnassa ja kaikkea muuta mitä en ole täällä blogin puolella välttämättä kertonut. Myös pienistä hetkistä on opittu nauttimaan, sitä jos mitä ollaan tämän kesän aikana opittu arvostamaan, arvostamaan ja nauttimaan pyös niistä pienistä onnen hetkistä ja arvostamaan omaa itseään ihmisenä ja antamaan itselleen aikaa. Todellakin aikaa, koska turhan paljoa ei ole tullut päivittäin hypittyä paikasta toiseen... :D.


Mutta niin totta kuin se on, kesä tulee aina uudestaan joka vuosi. Ehkä niitä tämän kesän tekemättömiä juttuja voi toteuttaa sitten ensi kesänä? :) Ja jos yhden toiveen voisin ensi kesälle heittää olisi se ehdottomasti se sponttaanisuus. Välillä tekisi ihan hyvää iratutua siitä omasta ja tutusta mukavuusaluuelta ja antaa vaan mennä. Niinku muutenki elämässä olisi välillä hyvä tehdä. Mä kun aina tunnun valitsevan sen vähän tylsemmän ja turvallisemman vaihtoehdon. Ehkä se juuri olikin tämän kesän opetus, jotta voin ensi kesänä ja vastaisuudessa olla vähän rennomalla mielellä ja lähteä vaikka keskellä yötä ulos :). 

Tässä oli mietteitä vähän omasta kesästä! Mutta miten teidän kesä meni? Elittekö sponttaanisesti vai valitsitteko sen tutun ja turvallisen vaihtoehdon? Kertokaa ihmeessä, koska musta olis mielettömän kiva kuulla! 

4 kommenttia:

  1. Siis sä puhut just niinkö mun kesästä, hahah :D mäkin odotin kokoajan jotakin- ja se sponttaanisuus ei kuulunut mun kesään kertaakaan :/ joka näin jälkeenpäin harmittaa aivan älyttömästi!! Mutta niinkö sanoit ens kesänä sitten tämänkin edestä ;)<33 toisaalta tää kesä kasvatti mua ihmisenä aivan älyttömästi, löysin rauhan elämään ja itseäni kohtaan, joten tästä on toisaalta oikeen hyvä jatkaa :) hienoja ajatuksia ihanuus jälleen kerran <3 ja hei paljon paranemisia :* toivottavasti olo helpottaa pian<333

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Emilia ihana kuulla, että oot löytäny rauhan elämää ja itseäs kohtaan se jos mikä kantaa pitkälle!! <33 Täällä ollaan myös samoilla vesillä :´) Ja joo ehkei tää kesä ollut se kaikkein sponttaani rikkain, mutta kyllä sitä ens kesänä taas ehtii ;) Ja kiitos ihanasta kommentista, ihanaa huomata, että sullakin ja varamsti monella muulla on varmasti ollut samoja ajatuksia.. <3 Ja nyt flunssa rupee pikku hiljaa hellittään, tän päivän jouduin ottamaan vielä töistä vapaaks, mutta huomenna onneks pääsee taas ihmisten ilmoille! :) Ihanaa loppuviikkoa sulle :*

      Poista
  2. Ihan huippu tuo kuvapari jossa käännyt kameraan nauraen! :D Ihana!

    http://m-stay-fresh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha kiitos paljon!! Mulla tuli jotenkin hymy huulille tästä sun kommentista, piristävää :`) Ihan onnistunuthan se on :--D heh.

      Poista