perjantai 21. elokuuta 2015

MUTTA KUN MÄ TAHDON ULKOMAILLE

Tosiaan, lokakuussa tulee kaksi vuotta täyteen siitä kun lähdin työharjoitteluun Teneriffalle viideksi viikoksi matkalaukku tyhjänä ja mieli auki kohti uusia kokemuksia. Tuntuu, kun tuo aika olisi ollut jotain kuvitelmaa, "siis oliks mä oikeesti viis viikkoa teneriffalla työharjoittelussa?". Viisi pitkää viikkoa asuin tavallisessa kerrostalo asunnossa yhdessä Lotan ja Annan kanssa teneriffan saarella Puerto de la Cruzsissa. Viisi viikkoa asuttiin värikkäiten talojen, palmujen ja lämpimän auringon alla. Viisi viikkoa, elin erilaista elämää kuin koskaan ennen. Voi ne viisi viikkoa, kuinka ne kadut, ruokakaupat, naapurit ja ympäristö tulivatkaan tutuksi. - Ja mä tajusin jo silloin, että vielä joskus mun on päästä uudestaan ulkomaille. 
  
Näkymä meidän parvekkeelta, oi <3

Viimeisen vuoden ja varsinkin viimeisten kuukausien aikana olen haaveillut ulkomaille lähdöstä. Välillä kuukaudeksi, välillä vuodeksi. Välillä pieni jänishousu on nostanut päätään ja nostattanut realiteetit esille. Kannattaako sinne ulkomaille lähteä? Mullaha on täällä kaikki ja kaikki on hyvin. Miksi pitäisi suin päin lähteä muualle, toiseen tuntemattomaan ja vieraaseen maahan ja kulttuuriin, kun täällä on kaikki mitä tarvitsen? 
Mitä siellä ulkomailla edes tekisin? Eihän sinne voi vain lähteä ihastelemaan elämää ja maailman menoa, kuitenkin jollain pitää itsensä jotenkin elättää. Toisinaan, uskottelen itselleni etten uskalla. Etten uskalla lähteä yksin, ilman ketään kaveria, joka tukisi tarvittaessa. Tulisi varmaan aika yksinäistä? Ja mitä jos en tutustuisi kehenkään? 

Toisinaan, mä olen valmis päätökseen lähdöstä. Oikein halajan päästä muualle. Pois kotoa, pois suomesta, pois täältä. Pois sinne missä voin nähdä asioita erikulmasta, kokea ja imeä itseeni sitä kaikkea mikä olisi vastassa. Matkailu jos mikä rikastuttaa ja kasvattaa, ne kokemukset mitä ulkomailla saa, niitä ei voi saada täällä. Ei ainakaan samalla tavalla.

Jos nyt olisi aika, jolloin lähtisin viideksi viikoksi tuonne Teneriffalle, voi jukran pujut mä nauttisin, nauttisin siis ihan kaikesta. Ja no, niinhän mä nautinkin kun siellä oltiin. Mutta näin jälkikäteen mietittynä, tuntuu että elin aika erilaista elämää, ajatusmaailma ja aatteet olivat aika erilaisia ja ovat ehtineet muovautua ennemmän minuksi viimeisen kahden vuoden aikana. "Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein kauneintaan."


Kuva otettu aamulla, kun oltiin menossa töihin. Muistan kuvanotto hetken kuin eilisen. Hassua, miten jotkut hetket tuoksuineen, äänineen kaikkineen jää mieleen.


***

" Lotan kännykänkello pirahtaa soimaan, -äh joko nyt pitäisi jo nousta? Jos mä vain jäisin tähän, ajattelen, kun Lotta pomppaa ylös ja rientää suihkuun ensimmäisenä. Täällä siis ollaan, ollaan oikeastaan oltu nyt viikon verran ja voi kuinka mä nautin tästä kaikesta. En voi millään uskoa, että me ihan oikeasti nyt asutaan täällä tyttöjen kanssa nää viis viikkoa! Mieletöntä, jos joku vois vaikka nipistää mua!? Nousen viimeisenä ja laahustan olohuoneeseen, Anna hääräilee keittiössä ja Lotta istuskelee aamupalasta nauttien. Auringonvalo tulvii sisään auki olevasta parvekkeen ovesta. Ja tunnen syvää onnellisuutta, aina kun nään nuo värikkäät edessä loistavat talot ja sinisen pilvettömän taivaan. 

Tätä tunnetta mä en unohda ikinä, lausun nuo sanat ääneen, kun me astutaan tyttöjen kanssa ulos meidän kerrostalon ovesta Calle de Enrique talg nimiselle poikkikadulle. Heti kadulta ulos astutessamme meitä odottaa näkymä; tienvarsilla huojuvat palmut, kahviloissa aamupalaansa nauttivat hymyilevät ihmiset, jotka toivottavat aina hyvät huomenet, vaikka en heitä olisi ennen nähnyt. Pienet putkiikit ja kaupat ovat avanneet ovensa ja ovat jo täydessä touhussa. "tänään pitää muuten käydä ostamassa lisää vettä" - Lotta muistuttaa. "

***


Voi kuinka mä ikävöinkään teneriffaa ja siellä elettyä aikaa. Meidän omaa asuntoa, lähi ruokakauppaa jossa oli ehkä maailman ihanin vanhempi nais myyjä, joka aina oli niin iloisena kyselemässä kuulumisia ja toivottamassa hyvää päivää! Ikävöin meren tuoksua, lämpöä ja lämmintä tuulta. Ikävöin sitä tunnetta, kuinka aamulla kävellessä oli lämmin ja sai käpsiä vain shortsit ja toppi päällä töihin. Ikävöin sitä huoletonta ja rauhallista oloa, joka koko ajan vallitsi itselläni. Ikävöin kulttuuria ja niitä kaikkia erilaisia ihmisiä, joita päivittäin kohtasimme. 

Ja vaikka suomessa elämä on ihanaa, perhe ja ystävät ympärillä. Työpaikka jossa tykkään käydä ja muutenkin elämä rullailee tasaiseen hyvään tahtiin. Se ei tarkoita ettenkö haluaisi lähteä, päinvastoin! Mutta entäs jos mä vaan haluan enemmän, en tarkoita etteikö elämä täällä olisi ihanaa ja riittävää, mutta mä tahdon enemmän. Tahdon kokemuksia, nähdä, kuulla ja oppia. Minä vain tahdon. Haluan sen jännityksen ja onnen tunteen kun herään aamulla uuteen päivään.

Ehkä mä vielä joku päivä kerään rohkeuteni ja lähden. Ehkä mä vielä joku päivä aamulla herätessäni ajattelen, että onneksi tuli lähdettyä. 

Mä en anna pelon ottaa musta valtaa ja myönnänkin, että ajatus yksin lähdöstä ulkomaille pelottaa ja jopa sen takia mä olenkin haudannut tän unelman välillä maantasalle. Mutta jos pelkää ei sillä saavuta mitään. Mitään ei koe jos ei anna mahdollisuutta itselleen, jos ei ota riskiä ja hyppää kohti tuntematonta. 

Ehkä mä vielä joku päivä uskallan ja lähden.

4 kommenttia:

  1. Vau mielettömänn rohkea oot ollu, kun viiden viikon työharjoittelunkin vetänyt ulkomailla!!! Joten eiku anna palaa vaan, unelmia pitää toteuttaa tai ainakin yrittää toteuttaa! Saa sitte lämmöllä muistelma<3 ihania kuvia Linda !!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Paula ihanasta kommentista! <3 Ja kyllä unelmia pitää tavoitella, ehkä mä vielä joku päivä lähden :´)

      Poista
  2. Ihana postaus! Kannattaa ehdottomasti lähteä matkustamaan, pidemmäksikin aikaa jos on vain mahdollisuus. Yksin matkustaminen se vasta jännää onkin, mutta ehkäpä jopa parasta.
    Oletko matkustanut ulkomailla aiemmin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihana kuulla! <3 Ja kyllä tässä jossain vaiheessa ulkomaille pitää päästä, oli kyseessä sitten parin viikon irti otto tai pidempi reissu! Ja hui, yksin matkustamisesta olen paljon lukenut juuri muista blogeista, mutta ne koe kyllä sitä ihan omakseni! Tosin, olisi varmasti kasvattava ja upea kokemus :-). Ja kyllähän tässä on tullut mm. floridassa, brysselissä, berliinissä, kreetan saarilla yms käytyä! Mutta PALJON olisi vielä paikkoja missä haluaisin niin päästä käymään.. <3

      Poista