keskiviikko 30. syyskuuta 2015

WHAT`S IS ON MY MIND

Huurteiset ikkunat, aamun ensimmäiset säteet bussin ikkunassa, kadut ovat kosteat ja ilma on raikasta, puut ovat pikku hiljaa värjäytyneet punaisen ja oranssin moniin eri sävyihin. Pipot ja lapaset käsissä lapset hymyilevät, haukottelevat ja ihmettelevät kuinka monia väriejä voi yhdestä pudonneesta lehdestä löytyä. Kuinka jännittävältä ja ihmeelliseltä se voikaan näyttää kun puusta tippuu lehti? "katsokaa nyt kun se tippuu!" -Joku huutaa.

"Ei vitsi tää on vaan niin hyvää, siis oikeesti mä voisin syödä koko kakun!" -Parahdan kun maistan Katan tekemää raakaminttu-suklaakakkua. Päätän samalla, että kyllä mä vielä sinne keittiön puolelle uskallan tätä päästä kokeilemaan, pakkohan se on, kun on niin hyvää! 


Huokaus. Äh mä en jaksa tätä enää, sanon ääneen kun tapaan ystävää. Kaksi viikkoa oltu ihme yskä-flunssa- kierteessä eikä loppua näy. Ysätävä lohduttaa että voishan asiat sitä huonomminkin olla, enhän mä kuitenkaan sänkypotilaana joudu olemaan, pystyn käymään töissä ja tapaamaan ystäviä vaikka olo ei olekkaan täysin terve,

Ympäriltä ei kuulu muuta kuin kaislojen huojuntaa viileässä syys säässä. Meri tuoksuu ja ilma on niin raikasta, että sen tuntee keuhkoissa. Huokaisen ääneen, nautin, pysähdyn ja vedän henkeä. 
Olo on vapaa, mutta hektinen. 


"Ou mai, nyt pitäs kyllä käydä kampaajalla. Hitto mulla on taas tukka näin yläponnarilla, alkaa jo vähän tympimään, huomenna mä varaan sen kampaajan ja piste!"

Tässä asussa on hyvä olla, ehkä yksi tän syksyn lemppari asuista, paitsi onkohan nää kengät sittenkin vähän liikaa tähän asuun? -No menkööt, koska nyt on juostava bussiin, se kun ei ikinä odota.


"Hei näistähän tulikin kivoja, voitko ottaa vielä muutaman?". Kysyn Katalata joka räpäsäisee kuvia helsingin syrjäisellä kadulla punaista kerrostalon seinää vasten, josta maali repsottaa. Aurinko paistaa talojen seiniin ja värjää katot kullankeltaiseksi. "Oi kuinka kaunista"- ajattelen. 
Ihmiset pyshtyvät, antavat tilaa ja hymyilevät kuvatessamme. Eräs pieni poika vilhataa kyyryssä kameran alta. Voi toista.
Paljon ihmisiä ympärillä, muutama tuttu kasvo. Live laulua, vaatteita, hymyileviä laittautuneita ihmisiä. Puheen sorinaa, jostain kuuluu englannin kieltä. Coktaileja ja pientä purtavaa, "olikohan tää nyt porkkana vai bataatti piirasta?" -Hyvää on silti!


Vaikka viikkoa on vasta puolessa välissä, tuntuu että olen tehnyt enemmän kuin viikossa yleensä. Parasta on se, kun tietää että viikonloppu on vasta tuloillaan ja silloinkin on kivaa tekemistä. Parasta on se, kun saan kuunnella lemppari musiikkia ja kirjoittaa viikon aikana olleita hetkiä ylös. Parasta on hyvä kirja ja teekuppi, joka odottaa tuossa vieressä. Parasta on se, että on vasta keskiviikko.

8 kommenttia:

  1. Ei vitsi näistä kuvista tuli kivoja, tosi kivat muokkauksetki:-)!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Oi kiitos Paula <3 :´) Itsekkin tykkään kovasti, varsinkin tuo punainen seinä!! Oioi.

      Poista
  3. Ihania kuvia, kokonaisuus näyttää tosi hyvältä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Iida!! Ihana kuulla, että tykkäät myös :-)

      Poista
  4. Tosi nätskä asu, tykkään paljon ton takin ja paidan yhdistelmästä<33 Nää kuvat on myös jotenkin tosi kivjoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos ihana!! <3 Näistä kuvista taisi tulla tän koko blogihistorian yhdistä lemppari kuvista! Ja juuri tuon paidan ja housun yhdistämisestä pidän myös itsekkin :´).

      Poista