perjantai 13. marraskuuta 2015

F R I D A Y 1 3

Märkä asfaltti ja sateiset kadut, ulkona iso porukka lapsia odottaa innoissaan lähtöä.

Sellosali ja isot penkit, monen monta silmäparia katselee ihmeissään lavalle. Lavalla pommii kaksi hahmoa, toinen esittäytyy Tatuksi ja toinen Patuksi. 

Nauran ääneen muutaman kerran, välillä pyydän jotakin lasta olemaan hiljaa. Teatterissahan ei tunnetusti saa puhua. 

Muutaman kerran joku lapsista kajauttaa ilmoille "hyvä" tai "ei kai Patu sattunut?" kommentin. Lapset eläytyvät satuun niin innoissaan. Tosin, kyllä eräs lapsi kysyi muutaman kerran, että "eikö tämä jo lopu?"


Väsyttää, vaikkei kello ole kuin vasta puolen päivän paikkeilla. Puoli juosten kipitän bussiin ja suuntaan kohti salia. 

On se vaan kumma mitä tuo liikkuminen saa ihmisessä aikaan, se pienoinen väsymys joka salille mentäessä oli, oli nyt treenin aikana tipotiessään.

Pääsen pukukoppiin ja lähetän muutaman viestin. Katan on tulossa mun luo jo tunnin kuluttua, joten nyt äkkiä kamat kasaan ja kotia kohti!

Ilma on ihanan raikas ja olo on hyvä. Endorfiinit paukkuu ja hymyilyttää kun nousen bussista ulos. Laitan äkkiä itseni valmiiksi ja saan juuri tiskattua aamun puurovermeet kun ovikello kilahtaa. 


Keskellä harmaata ja erittäin tylsän näköistä ympäristöä löytyy kirkkaan punainen penkki. Se oikeen kutsuu meitä luokseen ja päätetään ottaa siinä muutamat kuvat.

Kun lähi ympäristön puskiot on käyty persuteellisesti läpi ja vatsassa kurnii sellainen nälkä, että voisi syödä vaikka suden, päätetään suunnata yhteistuumin kaupaan. 

Ruuat loihdittu lautaselle ja voi jukra on kun olikin hyvää! Hyvä ruoka maistuu aina paremmalta hyvässä seurassa. Se totean joka kerta :´).

kuvat: Kata 

Kello on 7:20 on olen saanut kuvat muokattua, mutta ajatus harhailee ja pahasti. Silmäilen tekstikenttää ja mietin miten ja mistä aloittaa. Käyn hakemassa itselleni limevalkosuklaa-raakakakun palan ja istahdan koneen ääreen. Uusi yritys, päätän.

Klo 21:50 kirjoitan viimeistä lausetta. Kännykkä on kilahtanut vieressä reippaasti pariin kymmeneen kertaan. Se on tuo uus snäppi, jonka mä nyt vihdoin sain tähän tällä viikolla hankittuun uuteen luurin ladattua. Aika koukuttava sovellus, myönnän. 

En voi kun olla onnellinen tästä hetkestä ja siitä mitä minulla on. Kaikki läheiset ihmiset, oma koti, luottavainen olo, tieto alkavasta viikonlopusta ja lapsuuden ystävän näkemisestä tuovat hymyn huulille joka tuntuu, -tuntuu niin pirun hyvältä. 

Olen onnellinen, mitä sä luulit?


8 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitat blogiin ja upeita kuvia myös löytyy :) !!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos hurjasti, -ihana kuulla että pidät!! <3 :´)

      Poista
  2. http://kadrilautala.blogspot.fi/ tässä osoite mun blogiin jos haluat käydä kurkkamassa :)

    VastaaPoista
  3. Oi limevalkosuklaaraakakakku..... Ja ihana postaus muutenkin kuvista puhumattakaan! Välillä on aina hyvä pysähtyä miettiin tällaisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih oli muuten pirun hyvää, Katan tekemää <3 ;´-). Ja voi kiitos! Mäkin tykkään itte näistä kuvista ihan hirmusesti, voiku tälläsiä kuvia sais tänne enemmänkin! :´) Niinpä, totta tuo :)

      Poista
  4. Ihanan iloisia kuvia!=) Sulla on kyllä niin kiva tyyli kirjoittaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Saara! Ihana saada sulta aina kommenttia - arvostan <3 :´)

      Poista