tiistai 24. marraskuuta 2015

TÄÄLLÄ SAAT PÄRJÄTÄ OMILLAAN

Kyseinen lausahdus on Anssi Kelan kipaleesta Puistossa, joka oli 8-vuotiaan Lindan lemppari biisi tuolloin. Itse kappaleen sanoituksista tai juuri tuosta lausahduksesta en vielä sen ikäisenä oikein osannut ymmärtää mitä se tarkoitti ja muistakin isältäni kysyessäni mitä se tarkoitti, hän tokaisi - tulet ymmärtämään sen vanhemmiten. 

Kuinka halppoa onkaan sanoa lapselle, ettei sun tarvitse vielä tietää kun puhutaan tietyistä asoista, "ne on niitä aikuisten juttuja"- tätä lausahdusta joudun joskus käyttämään lasten kanssa työskennellessäni, usein lapsia ihmetyttää ja kummastuttaa kaikki. Oli kyse sitten "miksi Lindalla on aina mustaa päällä?" tai "miksei sulla ole vielä lapsia?" kysymyksiä. On helppoa vastata, että myöhemmin sitten ymmärrät. 


Muistan itse kuinka usein pienenä suutin jos vanhempani sanoivat näin, ärsyynnyin ja tivasin, että kyllä munkin oli saatava tietää. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en olisi sillä tiedolla mitään tehnyt, se olisi haihtunut ilmaan metsässä juoksennellessa ja ainut ajatus olisi ollut mihin piiloutua, ennen kuin jääjä lopettaisi laskunsa ja alkaisi etsimään toisia. Voi niitä aikoja.

Nyt asiat on erilailla. Ollaan, kasvetaan ja eletään erilailla. Ollaan nähty maailmaa ja opittu ymmärtään tiettyjä asoita, toisia kantapään kautta, toisia niitä kokematta. Ollaan opittu, että tilanteita tulee ja menee, aina niihin ei voi eikä pysty varautumaan, joksus saattaa joutua tilanteeseen mihin ei olisi toivonut joutuvansa, joskus taas tulee tilanteita joihin ei olisi uskonut päätyvänsä. On velvollisuuksia ja asioita joita pitää hoitaa, on vain pakko. Ei voi lakaista pölyjä maton alle ja ajatella, että nyt on siivottu.


Nyt mä ymmärrän tuon lausahduksen "täällä saat pärjätä omillaan". Ja niin mä haluankin, mutta entä jos raja tulee vastaan? No pärjään mä, sen olen päättänyt.

En haluaisi olla huolissani tai stressaantunut, mutta joskus elämä vie meitä sille tielle. Ja niin taas tänään opin asoita kantapään kautta; jos yöllä on pakkasta, vie pyörä varastoon ja ennen lähtöäsi tarkista onko kumit täynnä. 

En vienyt pyörääni edellis iltana varastoon laiskuuden takia, aamulla minua odotti erittäin jäinen ja kohmeinen pyörä. Ja kun hyppäsin pyörän kyytiin huomasin etu kumin olleen melkein tyhjä. Siinä sitten naama nutturalla kirosin itseni syvimpään suohon. Ja oivalsin myös sen, etten omista pyöränpumppua, eikä mulla ole ketään sitä pumppaamassa. Oivalsin myös niitä pieniä arki asioita, joita ei ole aina niin kiva tehdä, niitä pieniä asoita jotka voivat muttua stressin aiheeksi jos niille antaa tilaisuuden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti