lauantai 7. marraskuuta 2015

TÄTÄ EN VAIHTAIS MIHINKÄÄN

Kelloi ei soi, vaan herään itsekseni ja avaan varovasti silmät. Sälehkaihtimien välistä ei paista toivomani auringon säteet ja käännän kylkeä. Kurotan puhelintani ja katsahdan kelloa, - se on viittä vaille kymmenen. Hetken itseäni herätellen avaan whatsappin ja lukaisen sivu silmällä tulleet keskustelut läpi, avaan instagrammin ja selailen kuvia. Ah rauha. Ei kiire tai hoppu minnekkään, ei kellon tikitystä takaraivossa tai kiireessä syötyä aamupalaa. 

Vastaan kuskusteluihin hyvät huomenet ja nousen ylös. Sähelkaihtimia avatessa huomaan jo kauempana vastakkaisella pihalla leikkivät lapset. Kyllä niillä riittää energiaa heti aamusta. 
Naupsautan kahvinkeittimen päälle ja suuntaan vessaan. 

Edellis iltana kauppa reissulla päätin tekeväni pitkästä aikaa smoothie bowlia ja ostin siihen tarvittavat ainekset. Surautan tehosekoittimen päälle ja katselen kuinka hedelmäpalat muussaantuvat suussa sulavaksi mössöksi. Kännykkä kilahtaa pariin otteeseen ja vastailen sinne milloin mitäkin. 


Kahvi on valmista. Niin myös smoothie bowl, enää vain tarvitsee koristella se nätiksi. Naurahdan ääneen ja mietin, että kuinkahan moni jaksaisi tälläistä tehdä, useimmat varmaan kaatavat kaiken kippoon ja lapioivat suuhunsa minkä kerkeävät. Musta on kuitenkin ihanaa tehdä aamupala kauniin näköiseksi. Jotenkin siinä on oma vistinsä kun viikonloppu aamuisin saa panostaa rauhassa, eikä törkätä kaikkea mahdollista kuppiin sekaiseksi mötöksi. 

Istuudun pöydän ääreen ja avaan koneen, pistän soimaan taustalle lemppari aamubiisejäni ja avaan bloggerin. Selailen blogeja vain kuvien katselu mielessä, myöhemmin kommentoin ja lueskelen tekstejä. Nyt vain nautin. 

Lähetän kuvan aaimaisestani ystävilleni ja saan vastuksesi "nam kuinka hyvän näköstä " ja " mitä sä tohon oot laittanu, täytyykin kokeilla? " - vastauksia. Nappaan nopeasti vielä kamran ja ikuistan muutaman  kuvan myös sinne. 


Luskikoin aamuapalaani ja katselen ikkunasta ulos. Vaikka ulkona onkin harmaata ja varsinkin tylsän näköistä. Olen onnellinen tästä hetkestä ja ehkä onnellisin siitä, että saan ja pystyn asumaan omassa kämpässäni. Eilen pienen shoppailu kierroksen yksinäni tehtyä se venähtikin neljän tunnin kierroksi ja sain kotiutettua muutamia kivoja juttuja. Jos sitä pikku hiljaa uskaltaisi laittaa kuvia tästä huus hollista myös tänne bloginkin puolelle, vaikkei asunto täysin valmis olekkaan. Ja onkohan koskaan, koko ajan kun meinaa tulla uusia ideoita mitä tänne haluaisin ja miltä haluaisin oman kodin täyttävän.

Äiti soittaa ja ilmoittaa, että tulee käymään tunnin kuluttua täällä, mm. tuomassa mulle uuden imurini ja mittailemaan minkä pituiset verhot olisivat hyvät. Ainiin ne verhot, en ollut ees moisia muistanut.

Jätän bloggerin auki ja surffailen netissä, pian huomaan, että kello tikittää jo kovaa vauhtia yhtä. Nyt kiireellä suihkuun, äitikin on jo pian täällä! 
Ihanaa lauantaita teille 

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa ihanan rennolta <3 tuntuuu, että tällaiset päivät on nykyään Todella harvassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rauhalliset aamut on ehdottomasti parhaita ja pyrin aina siihen, että kerran viikossa olisi tälläisiä aamuja edes yksi! :´) Ihanaa viikonloppua sulle <3

      Poista