maanantai 28. joulukuuta 2015

OMAN ELÄMÄN KESKITIE

Se kultainen keskitie? Miten se on vaan niin vaikea löytää, ylipäätään jokin tie jota kulkea.
Teitä on monia ja niitä onkin muutamia tullut kokeiltua, siltikään sitä oikeaa löytämättä.
Toisaalta, mihin tässä on kiire? Onhan oma katto päänpäällä ja työpaikka jossa käydä. Voisi asiat huonomminkin olla.


Olen huomannut, että onnellisuus kulkee aikalailla käsikädessä keskitien kanssa. Jos on sinut itsensä ja elämänsä kanssa, olo on tasapainoinen ja sinulla on kohteita joita kohti pyrkiä, ympärillä vielä läheiset ihmiset jonka kanssa jakaa arjen ilot ja surut ja harrastukset, voit sanoa löytäneesi keskitien.

Minulla on aikalailla nuo kaikki edellä mainitut. Läheisiä ympärillä jakamassa suruja ja iloja, harrastuksia ja tiettyjä päämääriä joita kohti pyrkiä, mutta silti tämän kaiken keskellä en koe löytäneeni sitä kultaista keskiteitä. En koe olevani tällä hetkellä sellaisessa työssä jossa voisin kehittää itseäni haluamalla tavalla. En koe, että elämäni olisi niin tasapainoista ja onnellista, että sitä voisin kutsua keskitien löytämiseksi.



Joten valintoja on tehtävä ja riskejä otettava. Ilman vääriä valintoja emme tiedä mikä valinta on oikea ja mikä ei.

Joten tein pienen matkan itseeni ja lupasin, että annan itseni hengittää ja olla vain jos siltä tuntuu. Päätin, etten enää unelmoi muutosta ausseihin tai kattohuoneistosta kaivarin rannassa. Miksi edes unelmoin? Tässähän mulla on oma kotikolo oikein tarjottimella, joten mikä siis mättää? 
Ehkä tässä kaikessa mättää se, etten ole tyytyväinen arkeeni. Oletan ja odotan jotain suurta tapahtuvan, maailman matkoja ja kattohuoneistoja, upeita juhlia. - Okei ehkä vähän kärjistin mutta silti. 


Olen onnellinen siitä, että tänään kävin vihdoin ostamassa tänne tuon töllöttimen, tvn siis. Ilman sitä onkin tässä tullut jo muutama kuukausi elettyä. Katossa valaisee myös lamppu, nyt näkee vähän paremmin vaatekaapin perälle asti, eikä aina tarvitse penkoa sitä taskulampun valossa. Olen onnellinen myös pukin tuomasta uudesta repusta ja kengistä, jotka pääsi käyttöön tänään ensimmäistä kertaa. Aika paljon pieniä asioita, mutta niiden kautta arvostan kotikoloani ja elämääni vielä enemmän.¨

Elämän ei ole tarkoitus olla yhtä juhlaa, mutta onnea ja onnellisia hetkiä kyllä. Ja niitä mä tahdon. Tahdon niin paljon, että päätin alkaa tekemään asioiden eteen töitä. Päätin etsiä itselleni uuden duunin mikä antaisi ehkä vielä hitusen enemmän kuin nykyiseni, päätin että rakastan arkeani sen hyvinä ja huonoina hetkinä. Päätin rakastaa omaa kotikoloani sellaisenaan kuin sen on ja kaiken kukkuraksi päätin rakastaa sitä, että elän. Sekään ei aina ole itsestään selvyys. 

Kaiken tämän jälkeen olen onnellinen. Juuri nyt, pitkästä aikaa. 

12 kommenttia:

  1. Ihana teksti ja upeat kuvat !!! ♥ Pisti myös pohtimaan asioita omassa pääkopassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa saada sulta aina kommenttia! <3 Ihana myös kuulla, että teksti sai myös sut ajattelemaan.. :´)

      Poista
  2. Mua kiinnostaisi tietää mitä unelmia sulla on tulevaisuudelle! Mikä olisi sun unelmatyösi, haluatko vielä opiskella yms? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua ompas hyvä kysymys! Olen siis ammatiltani nuoriso-ohjaaja, eli nuorten parissa kokisin tekeväni töitä paremmin niin, että pystyisin siinä tuomaan itsestäni enemmän, esim. kuin pienempien lasten kanssa töitä tehdessä. Myös psykologia kiinnostaa ja ylipäätään ihmisten kanssa tekeminen kiinnostaa erittäin paljon! Opiskella myös haluaisin ehdottomasti tulevaisuudessa, kenties juuri tuota psykologiaa tai esim. nuorten mielenterveys ongelmia. Samalla myös kiinnostaa moni muukin asia esim. hyvinvointi/liikunta ja näytteleminen, mutta kaikkea ei voi samaa aikaa tehdä joten yritän nyt pähkäillä mikä on seuraava iso askel! :)

      Unelmia mulla on monia tulevaisuudelle, mutta pääasiassa se, että saan tehdä joku päivä sitä mitä rakastan, missä pystyn kehittymään ja mihin minulla on intohiomoa ja motivaatiota! :´)

      Poista
    2. Kivasti vastattu, kuulostaa hyvältä! :)

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtava teksti, ihana sinä ja ajatukset! ❤️ Ihania hetkiä polullesi! Elämän ei todellakaan tarvitse olla ruusuilla tanssimista, mutta pikkukukkasia kuitenkin 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Emma kauniista kommentista! Nyt tuntuu ja syvällä... Ihan veti hiljaiseksi tuo "elämän ei kuulu olla ruusuilla tanssimista, mutta pikku kukkasia kuitenkin." - Niinhän se on ❤️

      Poista