tiistai 26. tammikuuta 2016

TUNNE KROPPASI

Niin kun mä olen täällä blogissa puhunut, jos on jotain mistä innostun niin sitten mä myös toen teolla innostun. Tahdon kehittyä, yrittää, kokeilla ja tehdä. Epäonnistua lukemittomia kertoja, mutta silti kokeilla aina uudestaan, huomata kehitystä jonka johdosta tahdon yrittää uudestaan. Pian huomaan, että olen siinä missä en ehkä olisi joskus uskonut olevani. 

Muutamia vuosia sitten kun liikunta oli mulle käsite pakko liikunnasta koulun liikka tunnilla, hampaiden irvistysä venytellessä, hien pyyhkimistä juoksulenkeillä vaikka takana olisi ollut vasta muutama sata metri, kadehtimista toisten osaamisista ja taidoista, kiukkua ja mökötystä miksi mä en osaa. 



Toisin on nyt, liikunta on tullut osaksi mun elämää. Osaksi mun arkipäivää, elämäntapoja ja hyvää oloa. Se on antanut mulle niin paljon voimaa, energiaa, hyviä viboja ja ylpeyden aihetta. Mutta se on myös saanut mun naaman vääntymään tuskasta mitä ihmeellsimpiin ilmeisiin, saanut turhautumaan ja ärsyyntymään. Sellainen viharakkaus suhde vähän niinku. Ja sitähän se onkin, ja kuulukin olla. Siinä mielessä, että edelleen irvistän ja pyyhin hikeä, mutta tällä kertaa en anna sen lannistaa, vaan otan sen motivaationa ja kehityksen tarpeena. Joka kerta kun muutama leuka sujuu yhä paremmin hypin riemusta ja tuntuu, että taivas olisi vaan rajana, mutta joka toinen kerta kun yksikin leuka tuntuu mount everestin ylitykseltä, en lannistu vaan päätän, että mä pystyn siihen, koska mä tiedän että mä pystyn. Ehkä en juuri sinä hetkenä, mutta kenties seuraavana päivänä, seuraavalla viikolla tai seuraavana vuonna. Mä tahdon kehittyä, tulla voimakkaaksi ja parantaua siinä mitä teen, mä tahdon olla hyvä.

Mä tahdon tuntea kuinka mun kroppa taipuu ja liikkuu, kuinka pulssi hakkaa ja hikipisarat valuvat otsaa pitkin, tahdon keskittyä, jokaiseen liikkeeseen, jokaiseen hengitykseen kuin se olisi mun viimeinen. Mä tahdon tuntea, nauttia ja untea oloni vahvaksi ja itsevarmaksi mun omassa kropassa, koska silloin itselläni ja uskon, että monella muullakkin on hyvä olla, kun oma kroppa tuntuu hyvältä.

Ja piru vie, mä tahdon kokeilla vaikka mitä! Käsillä seisontaa. joka tällä hetkellä luonnistuu jo paremmin, mutta enemmänkin päällään seisten, tahdon saada kunnolla varpaista kiinni seistessäni ilman, että mun tarvitsee irvistää polvet koukussa, mä tahdon vetää niitä leukoja, ainakin kymmenen tämän muutaman sijaan ja juosta, juosta pitkiä matkoja ilman, että hegästyn mielestäni liian äkkiä. 


Eilen kokeilin taas jotain uutta, bodybalancea, joka on sekoitus thaita (?) joogaa ja pilatesta, voin sanoa, että aikamoisena riemu iditoottina siellä pyörin monen muun kokeneen seassa, koska niin innoissani mä olin, pelkkää hymyä alusta loppuun. Ja vaikka välillä pitikin sisäistää hetki mielessäni mikä liike oli seuraavaksi kyseessä ja kun muut jo liikettä tekivät mä vasta asettelin itseäni, mutta se haittaa, koska uskaltauduin kokeilemaan jotain uutta. Menin oman mukavuusalueen ulkopuolelle, silkasta kokeilin halusta, ja mikä parasta, jos tunti ei tuntuisi omalta, ei sinne tarvitsisi enää mennä. Sain ohjaajalta ihania myönteisiä katseita ja hymyjyä, ja yllätyin muutamaan otteeseen kuinka kroppani luonnistui muutamien liikkeiden ja toistojen kohdalla. Tästä siis oli kyse, oman kropan tuntemisesta! Tunnin loputtua mä vaivuin johonkin omaan maailmaan, missä oli kukkasia ja niittyjä, pientä tuulen virettä ja onnellisuutta, ja kun oli aika avata silmät ja herätellä itsensä maanpinnalle, mulla tuli kyyneleet silmiin. Tätä mä olin osittainut toivonut, sen että saisin rauhaisan ja hyvän olon kaiken tämän raskaan syksyn ja arjen keskelle. Sen, että joku sanoisi, "vedä henkeä ja keskity jokaiseen soluusi ja hengitykseesi" - ja niinhän mä tein. 


Ja tiedättekö mitä? Tänään mä menen ensimmäiselle jooga tunnilleni! Ja voi vide mä olen innoissani, ja vaikka meikäläisen kroppa on ollut kankea pienestä pitäen uskon sen sulautuvan, kunhan annan sille ja itselleni aikaa.

4 kommenttia:

  1. Vitsit miten kivasti kirjoitettu postaus. Kerrothan sitten täällä mitä pidit joogasta? :)
    http://jenicaaa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Jenica! Ihana kuulla, että tykkäsit :´) Ja joogasta pidin super paljon, tässä onkin otettu tavoitteeksi käydä ainakin kerran viikossa! Tekee niin hyvää koko kropalle ja mielelle... :´)

      Poista
  2. Tota jooga on just esimerkiks mulle - omaa aikaa, sitä, että oon vaan, hengitän ja keskityn itseeni, fiilikseeni ja ajatuksiini. Se on ihan parasta ja usein mullakin tulee savasanassa eli loppurentoutuksessa kyyneleet silmiin. Se on vaan hyvä merkki:') Ihanaa, että menit kokeilee ja tykästyit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, oon täysin samaa mieltä! Se on just sitä oman kropan ja mielen aikaa ja rauhaa, kun saa vain keskittyä omaan itseensä ja siihen kuinka kroppa ja mieli toimii :´) Parasta!

      Poista