tiistai 8. maaliskuuta 2016

ELÄMÄ 1993

Tällä hetken istun pöydän ääressä, tyhjä smoothie bowl kulho vieressäni. Taustalla soi niin vanhoja biisejä, että niiden aikana ei voi olla fiilistelemättä muusikin tahdissa, jostain kaukaa takaraivoin syöväräeistä sanat muistuvat mieleen ihan niitä olisi tullut päivittäin laulettua. Mieleen juolahtaa muistoja lapsuudesta kuin filiminauhalta. Välillä päästän ilmoille räjähtävän naurun, välillä tunnen kuinka pieni hymyn poikanen nousee huulille. Sitten pysähdyn.


Pysähdyn miettimään kaikkia näitä menneitä 22-vuotta. Ne ovat ottaneet ja antaneet, mutta eniten ne ovat kasvattaneet. Pyöritän mielessäni muistoja viisi vuotiaasta Lindasta, Ariel kollari päällä juosten helsingissä sijaitsevaamme kotikatuamme ylös ja alas. Muumilaaksossa vietettyjä kesäpäiviä ja Haisulia joka nappasi isäni lippiksen, picnikkejä ystävien ja vanhempiemme kanssa, pikkuveljen syntymää ja sitä kuinka iso ja esimerkillinen sisko sain olla. Tunsin itseni ainakin näääääääin isoksi. 

Muuttoa Espooseen ja koulun alkua, jolloin jännitti niin, että aamulla ei aamuapala maistunut, ensimmäistä koulupäivää, jolloin tutuistuin vaaleatukkaiseen pieneen tyttöön jolla oli samanlainen mutta erivärinen reppu kuin minulla. Sovimme heti, että istuudumme vierekkäin luokassa, muistan kuinka äiti katsoi luokan ovelta ja hymyillen lähetti lentosuukon. 

Voi sitä itkua ja raivoa, kun lukeminen ei onnsitunutkaan, miksi ei? Kaikki muut osasivat jo lukea ja kirjoittaa, mutta minä sain juuri ja juuri tavattua kirjaimia, a-u-t-o oli sekin sana lyhykäisyydessään pirun hankala. Olin vihainen, en tiedä olinko itselleni vai vanhemmilleni, vai kenties koululle, mutta vihainen olin. Sitä kun olin aina pienen ikäni luullut, että koulun ovista sisään astumalla oppisi kaiken, ei tarvitsisi kuin kuunnella tunnilla opettajaa ja pian osaisin jo kaiken tarvittavan. Mutta näinhän se elämä ei mene että kaiken osaa sormia napsauttamalla, elämä opettaa omalla tavallaan. 


Onneksi tutustuin ihaniin uusiin ystäviin, joista jo silloin tiesin saavani elinikuisia ystäviä matkalleni. Toisella oli vaaleat pitkät hiukset, upeat leveälahkeiset farkut ja korkea korkoiset lenkkarit, mitä en ollut ennen vielä nähnyt, ellei lasketa Jennifer Lopezia ja muita kuuluisuuksia. Toisella ruskeat hiukset ponnarilla, iloinen ja lapsenomainen katse silmissä, olit nauravainen ja omalla tavallasi maailman hupaisin ystävä, jonka kanssa sain viettää parhaimmat kotileikit.

Mutta mukaan mahtui myös riitoja, seläntakana puhumista, läksyjä ja kokeita, irvistyksiä ja hampaiden kiristelyjä ja niiden lähtöjä! Mukaan mahtui monen moista kesää ja talvea. viettäen niitä ystävien kanssa. Ehkä isoimmassa roolissa olivat naapurini, joiden kanssa juostiin oli sitten arki ilta tai viikonlopun aamu, kesä tai talvi. Satoi tai paistoi, aina oli ystäviä, leikkejä ja tekemistä. Metsissä juoksua ja vallihaudoissa hyppelyä, majojen rantamista maahan tai puhuin, kirkonrottaa ja kymmenentikkua laudalla ja ties mitä muita pihaleikkejä. 

Teini-ikä. Mitä teillä tulee mieleen sanasta teini-ikä? Minulla ainakin finni naamainen kaikkeen ärsyyntynyt teini, joka kulkee napapaidoissa ja lantiofarkuissa. No, olinko minä sitten sellainen? En ollut. Olihan minullakin omat kokeiluni ulkonäön kuin muukin suhteen, mutta pääsääntöisesti olin kiltti, ehkä vähän joiden pompoteltavissakin. Huolehdin ja usein otin kavereiden tarpeet kuin omani huomioon ensimmäiseksi. Kävin myös 10-luokan joka ei ollut kultainen. Ei oikeastaan siitä vuodesta jäänyt paljoa käteen, ja tämä ei siksi, että olisin lintsannut, minähän en koskaan ole! 


Parhaimmat vuoteni vietin Tuusulassa Keudassa nuoriso-ohjaaja opinnoissani. Kiitos teille nuvat! Teitte niistä kolmesta vuodesta parhaimmat ja tapahtumarikkaimmat ikinä, niinä vuosina opin millainen ihminen olin ja haluisin olla ja kasvoin ehkä eniten ikinä. Ja voi kuinka paljon niihin kolmeen vuoteen mahtui, naurua, oivalluksia, avatumisia ja jopa itkua. Metsässä valetamista lapin värikkäässä ympärsistössä mukamas liian raskas rinkka selässä, leirejä jollion oltiin niin lapsellisia kuin vain ihminen voi olla, yöpaidoissa höpöttelyä aamuyöhön asti kaikesta oleellisesta ja vähän siitä sivustakin. Disney laulujen laulamisesta ja ryhmäleikkien leikkimisestä. 5 viikon työharjoittelusta Teneriffan auringon alla nautiskelusta ja paljosta muusta. Mutta ne ihmiset siellä ympärillä olitte ja olette korvaamattomia. Myös te opettajat, jos tuollaisia aikuisia on olemassa, voiko minustakin tulla sellainen?

Näiden ja monen muun vuoden jälkeen voin sanoa olevani rikkaampi ihmisenä kuin koskaan. Vuosien tapahtumat ja ihmiset ovat jättäneet minuun jonkinmoisen jäljen, muiston. Sen surut, ilot, arvet ja kannustukset ovat tehneet minusta sellaisen kuin olen nyt. Osa ihmisitä ovat tulleet käymään matkan varrellani, osa lähtenyt kokonaan, osa kulkee edelleen mukana. Mutta te kaikki olette korvaamattomia, niin myös te jotka olette käyneet tai lähteneet, tekin jätitte jäljen.

10 kommenttia:

  1. Vau. Oot aivan käsittämätömän hyvä ilmaisemaan itseäsi kirjoittamalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos sinulle! Ihanaa kuulla hyvää palautetta, sait hymyn huulille :´)

      Poista
  2. Hei täällä yks samaa vuosimallia kun sää! Vitsit, vanhojen biisien kuuntelu on kyllä niin nostalgista ja hassua tosiaan, miten ne sanat jostain selkäytimestä putkahtavat mieleen. Ah Spaissarit, Bäkkärit ja se ysäri/2000 -luvun alun muoti! Pihaleikitkin kaverilauman kanssa oli ihan kultaa <3

    Heitin myös haasteen sulle omassa blogissani! Eli jos on aikaa/kiinnostusta/jaksamista vastailla muutamaan kysymykseen, joihin kiinnostais kuulla sulta vastauksia niin käy kurkkaamassa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heeii sinä 93!! Haha :D Ja oi joo ysäri musiikki on ehkä parasta ikinä! Britney Spears oli sillon kuumempi sana kuin mikään muu ja salaa tavoin voivani joskus tulla samanlaiseksi pop-tähdeksi kuin hän! :´D Ja muoti, ei vitsit muistan niin elävästi kaikki leveälahkeiset farkut sun muut paidat ja tennarit. Pihaleikit - parasta <3

      Oi, pitääkin käydä kurkkimassa ;) Kiitos! :´)

      Poista
  3. Kirjoitat uskomattoman hienosti, tätä oli ilo lukea ♥ Ja hei, täällä toinen nuva! Nuvalla opiskelu oli ihan parasta aikaa. Olen kyllä todella onnellinen, että päätin lukion jälkeen lähteä vielä amikseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin, ei vitsi Ella sä olet nuva!! Ihan huippua että tulit sen kertomaan koska nuva jutut on kyllä niin parhaita! Ehdottomasti parhain opinahjoni ikinä! <3 Ihan mahtia, että jaksoit käydä sen vielä lukion jälkeen! :´) Ja voi kiitos sinulle, ihanaa saada sulta aina kommenttia <3

      Poista
  4. Vau!! Tää teksti! Linda ihana, sä osaat kirjoittaa niin kauniisti :)<3 kiitos tästä! Äläkä ikinä kadota tuota ihanaa hymyäsi <3 se piristää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emilia, voi kiitos <3 Olet ihana ja sait hymyn huulille. En kadota hymyä, lupaan. :´)

      Poista
  5. Voi Linda! Tuli iha haikee fiiis ku luin tota nuva kohtaa. Vitsi mä kaipaan niitä aikoja ja teitä! <3:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Iina niin mäkin! Oli kyllä parhaat vuodet ikinä <3 Pitääkin joskus tässä yrittää koko porukalla vähän fiilistellä menneitä vuosia ;´)

      Poista