tiistai 29. maaliskuuta 2016

NO MITES NIIKU SE TULEVAISUUS?

Noniin, nyt sitten päätin vuodattaa tänne viimesetkin valon rippeet ku käsitellään niinkin suurta aihetta kun tulevaisuus, no ei vaites! Mutta jos myöntää pitää niin jos olisin srutsi, tunkisin pääni syvälle hiekkaan, jos se auttaisi mutta eihän asioiden kierteleminen ja kaarteleminen tai maton alle hautaaminen auta sitten pätkän vertaa!




Joten, tulevaisuus, miltäs sinä näytät? Mä en pahemmin ajattele tai edes osaa ajatella vuosien päähän, vaan pyrin ja yritän elää tässä ja nyt. Kuitenkin välillä on vähän pakko raottaa ovea ja miettiä mitkäs pläänit sitä on esim ensi vuodelle tulossa tai onko koko pläänejä edes olemassa. Tässä en nyt tarkota mitään vapaa-ajan rantaloma suunnitelmia vaan että mitäs sitä elämällään tekis noin about vuoden sisällä ja siitä eteenpäin.

Meikäläisellä nousee karvat pystyyn tässä vaiheessa, koska mähän en tiedä mitä mä elämältäni haluan tai mitä mä haluan tehdä. Tässä kun on opiskelujen jälkeen eletty töitä tehden tuolla lasten parissa lähes kokoaikaisesti, on noussut mieleeni kysymys, tätäkö mä haluan? Vai haluanko kenties jotain muuta, jotain erilaista, jotain missä pystyisin käyttämään osaamistani vielä enemmän, jossa olisi intohimoa ja hyviä viboja?



En nyt tarkoita, etteikö tämän hetkisessä työssäni olisi hyviä viboja, kehittymistä ja hyviä hetkiä, vaan sitä, että välillä vain tuntuu, että olisin juna joka ei osaa päättää minkä raiteen valitsisi ja sen kaiken sijaan vain seisoo paikallaan tekemättä mitään. Rakastan työtäni ja sen ympäristöä, mutta kun jotenkin musta tuntuu, että tahdon enemmän. Tahdon enemmän sitä fiilistä, mikä on silloin kun tekee asioita mistä aidosti nauttii, mitkä kiinnostaa ja mihin on intohimoa, silloin myös pystyy antamaan itsestään enemmän, kehittymään ja pitämään itsensä motivoinuneena.

Mikä mua sitten kiinnostaa jos miettii töiden kannalta? Monikin asia mutta ei mikään niin paljon että tietäisin varmasti että just tuota mä tahdon päästä tekemään tai tuon asian parissa tahdon tehdä töitä.
Oi olispa helppoa kun oliskin se tietty oma juttu jonka parissa häärätä ja tehdä, kehittyä ja motivoitua.
Mutta kun ei sitä tiettyä juttua tunnu löytyvän ja vaikka kuinka tahdon elää päivän kerrallaan virranvietävänä, ei näitä asoita voi täysin pistää elämän syliin ja vain odottaa että työ- tai koulupaikka  tipahtaa eteen kuin taivaalta, vaan on pakko vähän priorisoida ja lyödä faktat pöytään, että mitä mä niinkun oikeesti tuun tekemään ensi vuonna, tai tarkennettuna ensi syksynä.


Mä kun mahdan olla sellaista sorttia joka ei lähde jokaiseen juttuun suimpäin sana valmiina vaan tahtoo turvalliselta mutta oikealta tutuvan päätöksen. Tahtoo olla varma ja pitää päätöksensä, ei tahdo pettyä ja pelkää ylilyöntejä. Mä en osaa ottaa paikkaa vastaan mikä tuntuu ihan oklta, mä tahdon että se tuntuu hyvältä ja sillä hetkellä oikeelta.  Mutta entäs jos en saa tietää ennen kuin kokeilen, ennenkuin hyppään suohon ajattelmatta sen enempää ja katson tuleeko ylilyöntejä vai saako kenties pallon?

Ja nyt kun ensi syksyn suunnitelmat ovat täysin avoinna voin myöntää että vähän pelottaa mistä itseni vielä löydän, kun olis näitä laskuja ja muita kuluja maksettavana, vuokraa unohtamatta! Olis kiva lähteä ulkomaille tai vaikka lätäkön toiselle puolelle mutta ensin pitää saada kuntoon ihan nää konkreettiset asiat, että mihis on varaa ja mihin ei jos töitä ei näy.


Joten, sinä tulevaisuus joka odotat minua, ties mitkä pläänit mielessäs. Toivon että pläänit ovat hyvät, ja uskon niiden olevan. Ensin ehkä pitää tehdä yksi tai muutama ylilyönti ennenkuin löydän sen mitä etsin.

2 kommenttia:

  1. Upeita ja ihanan pirteita kuvia sekä tottakai todella hyvää tekstiä! Ollaanhan me vielä nuoria, joten kyllä tässä kerkeää vielä opiskelemaan ja tekemään vaikka mitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ella! <3 Ja niinpä, onhan tässä onneksi vielä aikaa etsiä sitää omaa juttuaan :´)

      Poista