perjantai 4. maaliskuuta 2016

PITÄISI OLLA VAHVANA MUTTA PELOTTAA



Huomenna koittaa hiljaisuus. 


Puissa ei käy tuuli, ei humise, ei harju. 


On hiljaista.


Aurinko ei paista, puro ei solise, tuuli ei tunnu kasvoilla. 


On hiljaista.


Oon kaiken osannu liian hyvin piilottaa

mut täytyy myöntää et on ollu vaikeaa. "


Huomenna koittaa hiljaisuus. Linnut eivät laula, lumi ei narsku, hengitys ei kuulu. 


On hiljaista.

Auringon säteet eivät lämmitä, sateen pisarat eivät kastele kasvoja, maa ei tunnu jalkojen alla.

" On viime päivät ollu suuria aaltoja

oon henkeni eestä joutunu pakoon niitä uimaan. "

Huomenna yksi kirja suljetaan, sen kauniit kannet suljetaan niin kiinni ettei niitä enää avata. Niitä ei saa auki, en saa minä eikä kukaan muu.

" Pitäisi olla vahvana mutta mua pelottaa.

Voiko hautajaiset peruuttaa? "
On hiljaista.

Huomenna sanon viimeisen kerran hyvästit. Tai ei, en sittenkään. Hyvästelen viimeisen sivun, sivun kirjasta, jonka kannet laitetaan kiinni. Mutta uskon, että me vielä tavataan. Uskothan sinäkin?

" Seison kuopan vieressä. Siinä se valmiina odottaa, syvyyttä kuusi jalkaa. Viimeinen laulu lauletaan kun kohta maahan lasketaan.

Seison rakkauden haudalla, sinä sen toisen puolella. Rakkauden haudalla. "

Me ollaan kohta vapaita.
"" Anna Puun kappaleista Aika ja Rakkauden haudalla ""

10 kommenttia: