sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

HIEKKAAN PIIRRETTY SYDÄN

Aurinko lämmittää kasvoja, tiet ovat sulaneet jo aika päivää sitten. Taustalla radiosta soi hyviä fiilistely biisejä, katselen ohi kulkevia autoja ja hymyilen. Annan auringon häikäistä kasvojani ja suljen silmäni aurinkolasien takaa.

Mieleeni juolahtaa kuva kesäillasta. " Hiekkaisesta maantiestä, sitä ympäröivistä pelloista, ohi viilettävistä punaisista maalaistaloista, kukkien ja raikkaan kesäillan tuomasta tuoksusta. 
Poskipäillä lämmittävästä ilta auringosta, pilevettömästä taivaasta ja auringon valossa kylpevästä maisemasta. Työnnän käteni ulos auki olevasta ikkunasta ja annan käden koskettaa ilmaa. Annan sormien, kasvojeni ja hiuksieni heiluvan lämpimässä kesätuulessa. Annan itseni olla ja tuntea, tuntea ja imeä itseeni kesäillan taikaa ja lämpöä. "



Istun takapenkillä kun auto pysähtyy. Nousemme autosta sanomatta sanaakaan ja heti ulos noustuamme pistän merkille kevät illassa laulavan linnun. - Tiedän, että sinä laulat, mutta pidän sen omana tietonani.

Kävelemme hiekkatietä pitkin, ympärillämme rauhan ja tyyssian omainen tunnelma, varpunen laulaa havunoksalla, aurinko lämmittää vielä hetken kasvojamme, ennen kuin sukeltaa horisontin taakse. 

Ympärillämme on paljon kiviä, kivissä tekstejä, kivien ympärillä kukkia ja kynttilöitä.

Ja me saavumme haudallesi. Laskemme kukat ja kynttilät lepäämään kiven eteen. Siinä me seisomme. Sinun vieressäsi ja minä kyykistyn ja ojennan käteni. Ojennan sen hiekkaisen montun päälle ja piirrän siihen sydämmen. Sydämmen, siihen jossa sen kuuluukin olla. Ja toivon, ettei aurinko lakkaisi koskaan paistamsta.

Jotain niin kaunista ja särkyvää, olet sinä. Nuku nuku rakkahani, multaisen maan alla sydän hiekassasi.

Terveisin, minä. Ja minä tiedän, että tiedät kuka olen.


kuvat: Katarina Kirvesmäki

6 kommenttia: