lauantai 30. huhtikuuta 2016

MUILLE MAILLE

2 viikkoa sairastelua takana. Eilen päivystyksessä istuessani ja loppujen lopuksi lääkärin penkkiin päästessäni pienten mutkien kautta, sain diaknoosin epätavallisesta korvatulehduksesta, joka oli iskenyt aika reippaana tällä viikolla meikäläiseen. Vasemmalla korvalla en kuule vieläkään mitään, tunnen vain kuinka aallot jyskyttävät jossain kaukana. 

Lääkäri määräsi antibiootit ja hienovaraisesti huomautti seuraavan päivän vapun juhlinnasta. "Muistathan sitten, ettei alkoholia mieluiten ja muutenkin sinun kannattaisi ottaa rauhallisesti ja levätä." Joten nyt en tiedä millaiset illan sunnitelmat ovat ja mistä itseni löydän. Tekeisi mieli hautautua peitonalle ja näyttää keskaria taas kerran kaikille ja kaikelle, nyt kun taas vatuttaa tämä oman onnen epäonnisuus.

Viime päivinä olen kirjoittanut paljon onnellisuus päiväkirjaa ja pohtinut pienen pääni puhki asioita. Jotenkin kun tuntuu, ettei se mun oma onni asu täällä, pitäisikö sitä lähteä jonnekkin muualle etsimään? Voi miksi mua niin kiinnostaa huolettomat kadut ja kaupungit? Meren tuoksu, auringon hellimä lämpö, onnellisesti hymyilevät ihmiset jotka tervehtivät joka aamu ohikulkiessaan?


kuvat; weheartit

Pienen ihmisen ajatuksia
ota niistä kii jos saat
entä jos et
milloin tiedät asuuko onni siellä missä sinä et?

Tahdon seikkailun tuntua ja äärettömiä hetkiä
henkeä salpaavia salaisuuksia 
ja huolettomia onnen kukkia.
Palan taivasta ja punaisia ruusuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti