sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

TÄSSÄ JA NYT

Välillä sitä pitää olla vähän riemuidiootti, hyppiä, pomppia ja nauttia.

Saada pieni pistos persuksiin ja antaa mennä, kerran ilman mitään suunnitelmia.

Katsoa mitä tapahtuu ja pysyä kyydissä jos siltä tuntuu.

Päättää, että nyt mä sen teen. Ja niin mä teenkin.


Mä haluan kokeilla ja uskaltaa hypätä jonnekkin tunemattomaan, mutta samalla koen että täällä on kaikki hyvin. Tarvitseeko mun hypätä?

Aurinko hellii poskia, iloisia ja onnellisia silmäpareja, täynnä onnea, iloa ja rakkautta. 

Ihmeitä ja kysymyksiä. Hämmästelyjä ja ääneen kysyttyjä lauseita "ootko sä Linda oikeesti aikuinen?"

Viimeisiä kuukausia noiden silmäparien ympäröimänä. Se on hämmentävää, tehtän olette ne ketä varten mä olen siellä. 

Metsässä juoksentelua ja hetken verran elämistä siellä missä elin ennen.


Miten se onkin niin voimaannuttavaa kun joku uskoo suhun? Mutta varsinkin kun uskot itseesi?

Mulle sanottiin, vaikka nyt olisi kaikki avoinna, kaikki silti järjestyy, kunhan pidän silmät, korvat ja sielun auki kaikelle mahdolliselle.

Uusi aikakausi ja uudet tuulet, ehkä näin pitikin käydä jotta löydän taas jotain uutta ja annettavaa.

kuvat: Laura Laukka

Minä tiedän, että sinä olisit rakastanut tätä kevään aikaa ja sen tuomaa taikaa. Sitä sinä odotit eniten, odotit että voisit istua meidän terassilla ja antaa auringon helliä partaisaa leukaasi, sitä sitä halusit ja odotit vai mitä isä? 

Välillä ikävä on suunnaton. Niin suunnaton, etten saa sitä ulos ilman kyyneliä. 

4 kommenttia:

  1. Voi ihana teksti ja upea sinä! ❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Marianne!! Itsekkin tykkään näistä kuvista ihan superisti :´) <3

      Poista
  2. Ihana!! <3 Ihan superpaljon haleja<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi apua, halit otetaan vastaan ja lähetetään takaisin <3 :´3

      Poista