lauantai 30. heinäkuuta 2016

RAKASTUIN JA PAKAHDUIN

***

Astun lentokoneesta ulos. Tämä on se hetki, jota odottaa aina. Jonka tunteen muistaa aina. Ensimmäiset auringon säteet koskevat poskipäitäni. Sipaisen hius suortuvan otsaltani ja laitan aurinkolasit päähäni. Takana on pitkä matka, vaikka lento kesti alle 5h tuntia, viime yön muutaman tunnin yöunet kolkuttevat jossain kaukana.

***

Päästyämme vanhaan ja hieman rähjäiseen terminaaliin ja saatuamme laukut, suuntaamme ulos. Silloin se iskee. Paahtava kuumuus, kostea tuuli ja lämmin avonsylin vastaan oleva puhallus. Päästän onnellisen voihkaisun. Katselen ympärilläni kohoavia palmuja, joita tuuli hellästi leikittelee, ympärillä kohovia vuorenhuippuja, turisteja ja oppaita. Hymyilen.

***


***

Pomppaan sängystä, eilinen päivä meni aurinkoa palvoessa, ympäristöä ja kaupunkia tutkiessa, mutta tänään. Tänään on ensimmäinen kokonainen päivä. Suuntaan parvekkeelle josta avautuu näkymä allas-alueelle ja merelle, jonka juuressa huojuu palmuja. Hieraisen unisia silmiäni ja tunnen lämpimän onnellisuus puuskan jossain sisälläni. 

***

Ilta hämärtyy kun kävelemme katuja pitkin, väillä pysähdymme kojuille ja katukaupoille. Silmäilemme meille tarjottavia tuotteita, käsintehtyä saippuaa, oliiviöljyä, varvas sandaaleja ja kaikkea mahdollista pientä turisti krääsää. Ostan muutaman korun, toisen sujautan nilkkaan ja toisen ranteeseen. Näitä on ostettu pienestä pitäen ainakin yksi kappale per reissu eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Myöhemmin menemme syömään rannalla sijaitsevaan ravintolaan, kuutelemme parin metrin päässä kohisevaa merta ja katsomme kuinka aurinko sukeltaa vuorten taakse jättäen jälkeensä punertavan oranssin taivaan.

***


***

Iho tuntuu suolaiselta, suussa maistuu suola ja jalat ovat hautautuneet tulikuumaan hiekkaan. Nousen ylös ja otan esiin aurinkorasvan, sivelen olkapäät ja kasvot. Haistelen sen tuomaa ihanan turvallista ja tuttua tuoksua. Ilmassa tuoksuu auringon paahtama merivesi ja aurinkorasva. Pulahdan liian kirkkaaseen turkoosin sävyiseen meriveteen, suljen silmät ja annan vain itseni olla. Kuulen rannalta tulevien ihmisten onnellisia ääniä, monia eri kieliä, puheen sorinaa, naurua ja jonkun lasen huudon "titta, titta!!". Pulahdan veden alle ja silmäilen allani näkyvää maailmaa. Katson eri värisiä kaloja, kuinka niiden suomut kimaltavat monissa eriväreissä, kuinka eri kokoisia ja näköisiä kaloja ui aivan muutaman sentin päässä minusta. 

***


***

Istuudun nahkapenkille, vedän takanani olevan oven kiinni ja katson ulos auki olevasta ikkunasta. Ympärillämme kuhisee autoja kuin ihmisiäkin, taxseja ja busseja. Skootterit ja mopot viilettävät päristen ohi, kuljettaja tietenkin ilman kypärää. Ohitamme monia katuja, ravintoloita ja kahviloita joissa ihmiset istuvat kuin minä tahansa iltana. Nauttivat juomiaan ja ruokiaan ja tilaavat lisää kreikkalaista mynthos olutta. Ilmavirta kiihtyy ja työnnän käteni ulos ikkunasta, annan sen ottaa minusta kiinni, painaa itseni sitä vasten ja tunnen sen lämpimän ja kostean ilmamassan, joka ottaa minut avosylin vastaan. Hymyilen. 

***


***

Joten kyllä. Rakastuin Kreetaan taas entistä enemmän. Ja kyllä rakastuin huolettomaan oloon, kirjan lukuun altaan reunalla, tulikuumaan hiekkaan niin, joka teki kävelemisestä rantahietikolla vaikeaa, rakastuin liian kirkkaaseen turkoosin siniseen meriveteen ja sen alla olevaan maailmaan, rakastuin kujiin ja katuihin, ohi kulkeviin ihmisiin, kuusi kappaletta liian söpöihin kissanpentuihin, liian hyvään kreikkalaisen ruokaan ja musiikkiin, rakastuin siihen elämään mitä ne ihmiset siellä elävät ja joka on niin erilaista kuin minun. Rakastuin. Ja ymmärsin taas kerran että matkailu avartaa. Ja kyllä, saatte nauttia täistä lomakuvista vielä pitkään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti