maanantai 19. syyskuuta 2016

SOPIVASTI ONNELLINEN

Itkua, raivoa, pettymystä, stressi tason ylitystä, romahtamista, yrityksiä, kaipuuta, epäonnistumista, vääryttä, itse inhoa, epätoivoa, epäreiluutta ja surua. 

Mutta sitten

valoa tunnelin päässä.

Kyllä asiat järjestyvät. - Niin ne kaikki sanoivat, toiset halasivat, toiset katsoivat silmiin ja toiset sanoivat sen äänettömästi.

En muista milloin, mutta viimeisinä viikkoina elämäni on ollut sellaista kuin halusin sen joskus olevan. Arjen parissa elämistä, työssä olemista jossa viihdyn, ystäviä - uusia ja vanhoja. Onnellisia hetkiä ja vaalenpunaisia yksisarvisia.

Niin paljon sanottavaa, mutta niin vähän sanoja. 

Ja kyllä, silloin kun talvella ajattelin "eläväni turhaan" lupasin itselleni ja sinulle siellä taivaalla, että yritän niin kauan, kunnes löydän onnnen ja tasapainon. 

Onnen ja tasapainon elämäni ja itseni kanssa. 

Ja perkele, mä olen onnellinen, niin pitkästä aikaa, etten edes muistanut miltä se tuntuu kaiken sen jälkeen mitä yli vuosi on sisällään pitänyt.

Ja vaikka se pelottaa, en pelkää enää pelätä. Koska mitä pelkäisin?

Onnellinen, sitä olen juuri nyt. Elämän humala - älähän katoa. 

Koska mulla on vielä niin paljon annettavaa.

Ja tiedän, että vielä joskus pystyn katsomaan taakseni hymyillen.


2 kommenttia:

  1. Linda <3 Ihailen sun asennetta, oot timanttinen mimmi!

    VastaaPoista