maanantai 28. marraskuuta 2016

ERILAISIA KOHTAAMISIA

Kun te tapaatte ja näette ihmisiä, - töissä, koulussa, kaupassa, kadulla, asikaspalvelutyössä, salilla, rappukäytävässä, lentokentällä, bussissa ja niin pois päin.

Ajatteletteko koskaan mitä niillä ihmisillä on tarinana? Jaettavana, kerrottavana, sydämellä, mielenpäällä? Millaista on juuri sen ihmisen elämä sillä hetkellä? Se joka, joka torstai-ilta astuu kanssasi samaan lämpimään jooga saliin? Tai sen, jonka näät joka päivä nousevan samaan bussiin kanssasi seuraavalta pysäkiltä? Tai sen, johon törmäät viikoittain lähi kaupassasi? Entä hän, jonka näet usein rappukäytävässä, mutta ette muuta kuin moikkaa toisianne. 


Mihin nämä kaikki ihmiset ovat menossa, miksi juuri silloin tai miksi ovat juuri silloin siellä? 
Onko heillä ollut pitkä ja raskas päivä ja päättävät sen torstai-illan joogaan, tai onko joka aamun nouseva henkilö tänään väsynyt, huonolla tuulella tai onko hänellä huolia ja hän halua äkkiä lämpimään bussiin ja hukuttaa ajatuksensa hupun sisään? Entä lähikaupassasi oleva henkilö, onko hänellä ollut mieleikäs päivä vai erittäin tylsä ja pitkäveteinen?

Onko heillä lapsia, nuoria tai vanhoja? Onko vanhempia tai sisaruksia? Onko avioeroa tai rakkauden täyteisiä päiviä? Onko tyhjyyttä päivästä toiseen ja vain oman itsensä kanssa olemista? Onko läheisellä sairauksia tai itsellään?
Onko jotain mitä tekisi toisin jos saisi? Onko kateutta, pettyneisyyttä tai ylpeyttä?

Paljon tarinoita ja ihmisiä omine tarinoineen, huolineen, murheineen, iloisuuksineen ja helpotuksineen. 

Parin viime viikon aikana olen kohdannut muutaman ihmisen. Kummemmin tuntematta toisiamme olemme alkaneet juttelemaan, olemme jutelleet jonkin aikaa kunnes pian alan kuulemaan tarinoita, elämän kokemuksia, huolia mutta myös kiitollisuutta ja onnellisuutta tämän hetken elämän tilanteista ja menneisyydestä.


Se pysäyttää, hämmentää, - kuinka paljon on kaikkea. Ajatuksia, unelmia, toiveita, tavotteita ja rakkautta. Yksinäisyyttä, murheita ja surua, maseuntuneisuutta, ahdistuneisuutta, peruuttamattomia asioita, hylkäämistä ja ulkopuolelle jäämistä. Kuinka paljon on epävarmuutta, kaipuuta, kipua ja pelkoa. Kuinka paljon on tietämättömyyttä, määrätietoisuutta, riittämättömuuden tunteita, onnistumisia, helpotuksen huokauksia, stressiä, onnellisuutta, kiitollisuutta, luovuutta ja inspiraatiota - Paljon ja sitäkin enemmän. 

Ja kun näitä tarinoita kuunnellen, huomaan, että 23-vuotiaan Espoolaisen Lindan elämä on vasta pienen pieni kukan nuppu tähän kaikkeen verrattuna, eikä se nuppu vielä tiedä mitä sille tapahtuu, joutuuko selviytymään ukkosmyrkyista, vesisateesta tai auringosta paisteesta. 

Mutta sitähän tää kaikki on, elämää.

Olen kuullut sanottavan: elä kuin se olisi viimeisesi.

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa! Itsekin olen miettinyt ihmisten kohtaamista paljon ja olen huomannut, että kun se on mielessä, tulee niitä ihmisiä oikeasti kohdattua enemmän :)
    Ja todella kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, just et jos pitää mielessä ihmisten kohtaamisen niin silloin niitä myös kohtaa, - totta :´) Kiitos Anni <3 :´)

      Poista
  2. Tosi kiinnostava ja mielenkiintoinen teksti! Oot hyvä kirjoittamaan. :)

    https://millatt.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Itse mietin aivan samaa asiaa välillä. Pohdin, mikä on juuri tuob ihmisen tarina, miksi hän on tullut tänne, minkälaisen matkan hän on kulkenut. Ja olisi mielenkiintoista kuulla hänen tarinansa, ja joskus kun pääsee sen kuulemaan, se on mahtava tunne. Kiitos tekstistäsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma ihanasta kommentista! Ja niinpä, kun pääsee kuulemaan toisen tuntemattoman ihmisen tarinan se antaa myös perspektiiviä omaan elämään :´)

      Poista