sunnuntai 6. marraskuuta 2016

LUMISADETTA, PEHMEYTTÄ JA RAUHALLISUUTTA

Ulkona tuiskuttaa lunta taivaan täydeltä, vastapäisellä pihalla lapset laskevat innoissaan pulkkamäkeä, istun villasukat jalassa sohvalle kääriytyneenä, taustalla soi lemppari joululaululista, - kappaleita covereina ja alkuperäisinä. Parhautta.



Parhautta, olo on pehmeä, onnellinen ja rauhallinen. Juuri täydellinen sunnuntai päivä.

Vaikka olo onkin hieman väsynyt viikonlopun jäljiltä, se ei haittaa. Annan kropan ja mielen levätä tämän päivän, enkä aijo poistua kotoota mihinkään. Loppu päivä kuluukin netflixsia katsellen ja löhöillen.



Rakastan talvisia aamuja ja päiviä, niissä on sitä omaa taikaansa, ikkunasta katsellen ulkona pyryttävää lunta, on lämmintä ja kotoisaa sisällä nauttien, ettei tuiskuun tarvitse lähteä juuri nyt. 
Tiedättekö sen tunteen, kun kävelee ulkona sormet ja varpaat niin jäätyneeä, että ajatus pelkästä lämmöstä saa koko kropan värisemään. Tuon tunteen muistin taas eilen ja se tunne kun astuu kotiovesta sisään ja antaa kaiken sulaa...

Ihaninta aikaa on ehdottomasti joulua ennen oleva aika, se tietynlainen odottaminen joka ei muodostu enää samoista asioista kuin lapsena. - Ei lahjojen saannista tai suklaaherkuista. Se muodostuu kaikesta muusta mitä joulu pitää ympärillään; perheestä, ystävistä, yhdessä olosta, välittämisestä, hyvästä ruuasta, rauhallisuudesta ja lempeydestä.




Okei, myönnän että tänä vuonna joulun odotus alkoi aikaisemmin kuin koskaan ennen, mutta se tuntuu hyvältä. Tuntuu myös hyvältä, koska tiedän vuoden olleen raskas, haluan päättää sen lämpimästi, - sulkea viimeisen luvun ja haudata sen jonnekkin kauas, sinne missä se saa olla. Ehkä tulee päivä, kun kaikki se taakka ja tuska helpottuu mikä ajoittain muistuttaa minua pienillä merkeillään.

Mutta nyt aijon nauttia tästä valoisuudesta, narskuvasta lumesta kenkien alla ja kirpeästä säästä. Odotan jo niin kovin, että taloihin ja kaduille alkaa ilmestymään joulukoristeita ja valoja ja Aleksanterinkatu saa joka vuotisen joulupuvun ylleen, se on kaunista se. 




Tänä talvena tahdon viettää päiviä ihanissa kahviloissa, haistella ja maistella joulun tuoksuja, lukea kirjoja, antaa päivien kulua villasukkia jalassa pitäen ja elokuvia katsellen. Tämä talvi tulee olemaan valoisampi, parempi, armollisempi ja pehmeämpi kuin edeltäjänsä. Sen tiedän.

Ja vaikka en toivokkaan, että lunta tupruisi viisi kuukautta putkeen, en ajattele sitä nyt. Nyt nautin siitä mitä täällä tällä hetkellä on. Ja niin kuin aina, - se kevät ei koskaan jätä tulematta.

Lämmintä sunnuntaita teille <3 

2 kommenttia:

  1. Et oo ainut kuka on jäänyt odottamaan joulua poikkeuksellisesti jo nyt. Jotenkin se joulun tunnelma tuli lumen mukana ja pimeät illat saa meisät sytyttämään kynttilät. Niin ihanan tunnelmallista aikaa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kyllä, - niin tunnelmallista aikaa <3 Täällä juuri istuskelen kynttilöiden ympäröimänä ja ulkona pyryttää aikalailla lunta. Ihanaa <3 :´)

      Poista