keskiviikko 14. joulukuuta 2016

KUN ON LIIAN MONTA MINÄÄ - SOMEMAAILMAN MINÄKÖ?

Tiiättekö, kun joskus saatte kutinan, inpiksen, hyvän viban juuri sitä teidän juttua kohti? Ootte varmoja, että " jes, just tällästä mä haluan tehä tai tälläinen olla, tälläiseltä haluan näyttää". Juuri sellaisena on hyvä ja hyvä niin, ootte varmoja siitä ja teette töitä sen teidän jutun eteen pitääksenne sen sellasenaan.

No, entä kun huomaatte, että palaatte välillä takapakkia lähtöruutuun? Sinne mistä olit lähtenyt ja pättänyt ettet sinne nyt ainakaan enää palaa tai entä, kun huomaatkin olevas liian pitkällä tän uuden itsesi ja ajatuksesi kanssa, että sua alkaa epäilyttään. Meninkö mä sittenkin liian pitkälle häh?

Tarkennan. - Koska en usko, että saitte edes jutun jujusta kiinni tai jos saitte, niin psiteet siitä, - noin.




Mä kun oon vähän tällänen tuuliviiri, ja oonkin tässä vuosien mittaan huomannut, että on vähän niiku monta Lindaa. Erilaista sellaista, eri tilanteissa käyttäytyvää ja erilailla olevaa.

No sehän on selvää, että jokasella on se koti, koulu, työpaikka, kumppani ja kaveri - minä.
Mutta entä ku olis vielä se sosiaalisen median - minä? Blogi ja instagramm -  minä?

Joo-oh, tota nyt on ehkä vähän liikaa monta minää vai mitä?

Jokaisella varmasti muodostuu aikalailla ne omat persoonat millainen on missäkin tilanteessa, mutta välillä mua itseänikin hämmentää.

Ja no koska...

Instagammissa haluan olla hieman erilaisempi kuin täällä blogissa, esim usella bloggaajalla ig-tili on vähän niinkuin se blogin jatkumo, mutta mulla taas täysin päinvastainen. Ja kun mä vertaan esim mun blogin ja ign sisältöä niin mua hämmentää, että kumpaako mä olen? Tai haluan olla?

Tänne kun tulee helposti kirjoitettua ajatuksia, mietteitä, pohdintaa ja oman elämän iloja ja suruja. Vähän pelkistetympää ja siistimpää kuvamateriaalia. Sellaista omalla tavallaan kaunista materiaalia, kun taas ig-tilini täyttyy ties millaisista kännykällä napatuista fiilis tai tunnelma kuvista.



Mä rakastan kumpaakin puolta, mutta välillä olis helpompi heittää tännekkin jotain, "ei niin tarkkaan mietittyjä kuvia". Heilahtaneita otoksia, jotka on just siks heilahtaneita koska käsi tärisee liiasta nauramisesta.

Ja koska mä tajusin taas kerran, ettei mun tai mun blogin tarvi elää minkään bloxsin sisällä pelkäämällä, että sen reunat haurastuu pelkästä kauhusta ja epätasapinoisista kuvista ja muusta, päätin kuvittaa tämän postauksen juuri sellaisilla kuvilla.

Olkaapa hyvät <3


Ja hei, mua voi seurata instagrammissa; lindalku & snäpissä; linda.alku

6 kommenttia:

  1. Voi että... mulla on ollu jo pitkään tosi paljon samanlaisia ajatuksia. Henkisesti ja fyysisesti rankkojen viimevuotisten jälkeen oon hukannu itseäni aikalailla. Välillä en oikeestaan tiiä kuka mä oikein oon ja mitä mä haluan. ja voin myös niin samaistua tohon.. välillä tuntuu siltä etä hei just tää on se mun juttu tätä mä haluan! mut sitten yhtäkkiä iskeeki paniikki ja pakitan taakse päin ja mietin että hetkinen? mitähän mä nyt oikein teen, kuka mä oikeastaan olinkaan...
    Vaikeita juttuja...

    Mun blogissa kuvia mun smoothiebowleista<3
    http://woundedlaughh.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Jemina! :´) Nää on näitä hankalia juttuja, mutta mä uskon, että kyllä se oma juttu sieltä ajan kanssa löytyy. Pitää uskaltaa olla, kokeilla ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Se vie aikaa, mutta kaikki on sen arvoista.

      Kävin sun blogia kurkkimassa niin kuin huomasitkin ;)

      Poista
  2. Hei I feel you! :-D Välillä tuntuu että kuinka monta minää mulla oikeasti on! Koska siis blogissa on erilainen meininkin kuin tietenkin sitten instagramissa ja sit on vielä se vapaa-aika minä joka on kuitenkin aika erilainen, mitä viimeisen päälle viilatut kuvat antaa blogissa olettaa! Ja just se et kun tulee hetkeks sellasia tunteita, että just tää on se mitä haluun tehä ja tällä tavalla ja jes I got this, niin sit yhtäkkiä tuleekin mietittyä että mitä ihmettä mä oikein teen :-D Ehkä nää on ihan normaaleja elämisen tunteita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heei Ninni, en siis ole ainut näiden mun ajatusten kanssa!!! Se on niin jännä miten fiilis vaihtelee tän blogin ja kaiken kanssa. Välillä niin tuntuu se oma juttu löytyvän ja sitten taas pian tuntuu täysin päinvastaiselta! Mutta niin kuin sanoit, niin ehkä tää on ihan normaalia, eikä varmastikkaan olla ainoita :D Haha.

      Poista
  3. En henkilökohtaisesti aivan ymmärtänyt onko tässä kyse kuvien tyylistä, elämäntyylistä vai vaikeuksista olla oma itsensä eri tilanteissa. Mielenkiinnon kohteita on normaalia olla useita ja ne saavat myös vaihdella ja muuttua, sehän on vain inhimillistä. Muutoksia persoonassa eri ihmisten seurassa en ole koskaan henkilökohtaisesti ymmärtänyt ja jos tästä on kyse niin neuvoni on tutustua itseensä syvemmin, ei etsiä itseään ympäröivästä maailmasta tai siitä missä tyylissä itse näyttäisi hyvältä tai paremmalta versiolta itsestään. Ja jos kyse taas on enemmänkin tuosta visuaalisesta puolesta niin anna mennä vaan fiiliksen mukaan, sen perusteella mistä oikeasti pidät! Aitous rokkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeva kattavasta ja hyvästä kommentista! Piti ihan muutaman kerran lukasta ajatuksella läpi :D. Sait mut ajattelmaan asioita uudesta näkökulmasta! Pointtina kuitenkin oli se, että välillä kamppailen sen ajatuksen kanssa onko tää blogi niin mua, kun toisaalta tykkään myös täysin päinvastaisesta tyylistä mitä tämä blogi edustaa... Hmm en tiedä selkeyttikö tämä tätä hieman sekavaa postausta? :´D Mutta kuitenkin, eiköhän se oma juttu löydy pikku hiljaa :)

      Poista