maanantai 12. joulukuuta 2016

MYÖNNETTÄVÄHÄN SE ON

Myönnettävähän se on. 

Tai voisihan sen siis suoraankin sanoa.

Bloggailu on jäänyt pahemmin kuin olisin halunnut, - kuin olisin halunnut myöntää.
Asiaa ajattelin vasta viikonloppuna kun avasin ensimmäistä kertaa viikkoon koneen kannen, selailin vuoden aikana tullutta postaus määrää ja on sanomattakin selvää; se on säälittävä määrä siihen nähden mitä muut vuodessa postaavat.

Suljin koneen ja annoin olla. 


En muista millon viimeksi olisin ylipäätään käyttänyt konetta näin vähän, sähköpostit ja muut tärkeät asiat olen saanut hoidettua puhelimella joten läppärin käyttö on täysin jäänyt.

Ehkä myös senkin takia, että mua hävettää, ärsyttää ja inhottaa myöntää, että näinkin rakas harrastus on lähes jäänyt olemattomiin, minkä takia koneen avaaminen on ollut vastenmielistä.

Kyllähän sen kaikki tietää, että puolet vuodesta on pimeää ja valoa on juuri silloin kun olen töissä, kyllähän sen kaikki tietää, ettei ne kuvat ja teksit tänne ajatuksen voimalla tule, kyllähän se tiedetään, että usein kuvien ottoon tarvitaan kaksi ihmistä. Mutta entäs kun onkin vain yksi?


Tekstistä ei yleensä pahemmin pulaa ole, enemmänkin kuvista, - joka on aikalailla tän koko homman suola. Ainakin mielestäni kuvat tuovat usein enemmän kuin sanat antavat. Tai ehkä toisin päin, no kuitenkin, - ilman kuvia ei tee mieli postailla, koska kuka jaksaisi lukea blogia päivästä toiseen vanhoilla kuvilla tai ei kuvilla lainkaan? - Niinpä.

Niin kuin mä olen jo aikaisemmin kertonut, on mun työtahti tiukentunut tässä marras-joulukuun aikana ja usein oonkin koko päivän liikenteessä ja vielä valonpuutteen takia kuvilu onkin mahdotonta, mutta entä ne viikonloput? 

Muutama 2016 vuoden lemppari kuva.

Usein kun siihen kuvaustilanteeseen tarvitaan kaksiosapuolta, ei se pahemmin yksinään onnistu. Ja vaikka omistan ison kourallisen ihania ystäviä, on heistä vain muutama sellainen, joiden kanssa tykkään ja haluan kuvailla. En halua pakottaa ystäviäni kuvailemaan kanssani jos se ei heille tunnu luontevalta. Joten, näin on kuvien laita.

Äh. harmittaa ja pirusti. 

Mutta silti mä haluan jatkaa tätä, ainakin niin kauan kun se hyvältä tuntuu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti