sunnuntai 26. helmikuuta 2017

MÄ ISTUN ALAS JA KUUNTELEN

Plääh.

Sunnuntai, lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Kello lähenee jo uhkaavasti yhtä ja istun edelleen pöydän ääressä jossa olen istunut jo melkoisen tovin.

Tänään ei oikein huvita, - mikään.

Ehkä se johtuu siitä, että huomenna palaan taas arjen pariin. Ja mikäs siinä, onhan se kivakin palata normi askareisiin ja päästä taas työn pariin, mutta kun jotenkin just nyt ei huvita. Ei yhtään.


Tää kulunut viikko on kaiken kaikkiaan tuntunut paljon pidemmältä kuin yhdeltä lomaviikolta. Siitä ainakin tietää, että on rentoutunut kunnolla ja päästänyt itsensä ihan nolla levelille ja unohtanut kaiken mitä ei lomalla tarvitsekkaan ajatella.

Nyt kalenteri ammottaa vielä hetken tyhjyyttään, ennen kuin kaivan sähköpostit ja muut lippulappuset esiin ja alan sitä täyttämään aina tuonne toukokuulle asti. Tai ehkä sittenkin elän vain kuukauden kerrallaan, niinkuin tähänkin asti. Pahemmin en oo kalenteria täyttänyt sen pidemmälle, mielummin keskittyy sen kuukauden aikana tuleviin juttuihin, niin pysyy itsekkin ihan järjissään kalenteria vilkuillessa. Mielummin niin, että "mitäs mulla onkaan tulossa ensi viikolla, kuin ens kuussa", vai mitä?


Kello on jo yli yhden, hups, - jämähdin sitten selailemaan välissä puhelinta ja välillä vilkuilin vastapäisessä mäessä laskevan perheen touhua, lapset siellä innoissaan laskee pulkkamäkeä.

Havahdun kännykän piippaukseen ja päätän jatkaa kirjoittamista. Lähinnä mielessä pyörii kaikkea ja toisaalta ei sitten yhtään mitään. Jotenkin vähän typerää kirjoittaa kaikesta mutta samalla ei yhtään mistään? Ehkä tää onkin vaan tällästä ajatusten juoksua välillä.


Ehkä mä vielä nautin tästä viimeisestä päivästä ja vietän joka sekunnin pitkään viivytellen ja nauttien. Tuleehan niitä lomia ja viikonloppuja ja heti huomenna töihin päästessä ei varmasti arkikaan tunnu enää yhtään niin tahmelta miltä se nyt mun mielessä tuntuu. Joten te, - rakkahat. 

Miten menee? Onko olo sekava ja hukassa oleva, vai onko mieli energinen ja seinille poksahteleva? Vai ettei mikään nyt miltään tunnu ja vois vain maata peiton alla ja olla heräämättä tähän päivään? 

Mä istun alas ja kuuntelen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti