keskiviikko 6. syyskuuta 2017

TARINA ONNELLISUUDESTA & RAJOISTA IRTI PÄÄSTÄMISESTÄ

Blogin päivittämisestä hurahtanut reippaasti yli kuukausi. - Hassua, kuukausi.

Mun intuitio sanoi tässä yht äkkiä, että tekisi mieli tulla tänne vähän kirjottelemaan, kertomaan, että elossa ollaan ja yhtenä kappaleena!

Kesä, ah, - se tuli ja meni ja oli kaikin puolin ihana ja rentouttava.

Arkeenkin ollaan palattu jo heti elokuun alkupuolella ja se on lähtenyt rullaamaan tappavan tasaisesti, mukavasti omalla rytmillään, vaikka se onkin ehkä omalla tavallaan tasaista, silti, - mä oon onnellinen.
Eräs ystäväni kysyikin multa viikko sitten, että miten mä noin vain yhtä äkkiä oon onnellinen ja siihen mä vastasin hymyssä suin, kirkkain silmin kun lapsi konsanaan, että siksi, koska tässä on vain niin hyvä olla, juuri tässä, minuna itsenäni tälläisenä kuin olen.


Emmä tiedä minkä ihmeen maagisen rajan yli olen hypännyt, kun yht äkkiä loppui sellainen toisten elämän kadehtiminen, toisten ihmisten vertailu ja sellaiset turhat ulkonäkö keskeiset stressailut ja surkuttelut. Kaikki sellainen on kaikonnut meikäläisen korvien välistä kuin pieru saharaan...

Tottakai mäkin olen vain ihminen ja mullakin on niitä päiviä, kun suoraan sanottuna vituttaa, väsyttää, turvottaa, naama on täynnä punoittavia finnejä (kyllä, melkein näin 24-vuotiaana saan edelleen nauttia tästä riesasta.) ja ylipäätään kaikki on hanurista, mutta sellaista se elämä välillä on.

Jotenkin oon osannut päästää niistä turhista murheen kryyneistä ja tietyistä rajoista irti mun päänsisällä ja oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Esimerkkinä kasvisruokavalio. Kun mä silloin vajaa 2 vuotta sitten aloitin kasvisruokavalion, olin päättänyt, että niin edetään, tarkemmin sanottuna lakto-ovo pesco ruokavalion, mikä tarkoittaa siis sitä, että kasvisruokavalio sisältää kananmunia, kalaa tai maitoa. Oon kuitenkin viime aikoina antanut itseni syödä sitä mitä on lähinnä tehnyt silloin mieli, jos äidin makaroonilaatikko tai lihapullat houkuttelevat, syön niitä, ilman sen suurempia omantunnun tuskia, koska "enhän mä voi niitä syödä" kasvisruokailijana.


Ja kyllä, tahdon edelleen elää ja syödä terveellisesti, mutta ilman mitään omia paineita, rajoituksia ja odotuksia. Muutenkin oon huomannut, että kohtuudella kaikkea, just niin kuin sun tekee mieli. Jos alat liian tarkasti määrittelemään ja rakentemaan itsellesi kurinalaisesti omia rajoituksia, loppupeleissä et sillä kauhean pitkälle jaksa, ja jos jaksat, et ainakaan nauttien.

Ennen kaikkea mä tahdon voida hyvin kokonaisvaltaisesti. Elää terveellisesti, muistaen silti välillä herkutella, jaksaa paahtaa salilla muistaen lepopäivät ja ennen kaikkea kuunnella omaa kehoa ja mieltä. Treenien suhteen mulla on ollut kesän jälkeen hyvä motivaatio ja into, tämäkin ehkä johtuu siitä, että kesällä tuli treenattua salin puolella yhden käden sormien verran. Enkä ottanut siitäkään mitään paineita, entä sitten jos ulkona olo, mökkeily ja vain oleminen tuntui paremmalta? Jos mun kroppa ja mieli sitä kaipaa niin sitä myös annetaan.

Joten, lyhyesti ja ytimekkäästi, muistutuksena kyseisestä tarinasta meille jokaiselle, ole armollinen itsellesi, kuutele mitä kehosi ja mielesi haluaa. Rakenna itsellesi sellainen palapeli, joka tuntuu hyvältä, sinun ei tarvitse olla hoikka instagram malli, vaan ennen kaikkea vain ja ainoastaan sinä, sellaisena kun olet. Enkä tarkoita, että kaikki tapahtuisi yhdessä yössä, mutta siinä se juju ehkä onkin, joskus on kuljettava yksinäisten vuorten yli saavuttaaksen sitä mitä haluaa.


Mutta, täällä taas ollaan. Itselleni kuuluu hyvää ja olisi ihana kuulla mitä teille kuuluu? Miten syksy on lähtenyt käyntiin? Mä palailen hitaasti tänne blogin puolelle ja yritän päästä yhteis ymmärrykseen itseni kanssa siitä, millaisena haluan tämän blogin jatkavan. Palataan pian <3

1 kommentti: